Perjantai-iltaa

Ah ihana lomapäivä. Koeviikon jälkeen piti ottaa rennosti; nukuin kahdeksaan asti, pelasin vähän Prince of Persiaa, chillailin ja kävin kaupungilla. Lisäksi hain duunia Malesiasta, olisin menossa sinne testaamaan maan saastetasoja. Raskaan shoppailun jälkeen olen vain istunut kotona, nauttinut uudesta täydellisestä hameestani. Seuraavassa kuvia: nyt kun on aikaa rupesin leikkimään paint.Netillä. Jee!

Kengät: Din Sko
Hame, rusettipaita, neuletakki: Vero Moda
Toppi, vyö, sukkikset, ruutupaita: Seppälä
Kaikki vaatteet on muuten alennuksella saatu :)

Aloin pitkästä aikaa katsomaan Deadwoodia. Kyseessä on HBO:n ehkä yksi parhaimmista sarjoista; realistinen, raaka, huolella toteutettu ja kunnolla kirjoitettu. Olen nähnyt tämän sarjan monta kertaa, ja vieläkin Deadwood pitää otteessaan. Ensin huomasin puvustuksen (itsekin harkitsin jonkin aikaa puvustajan ammattia). Mikään, siis ei mikään, ole yhtä vaikuttavaa kuin pukueeppoksien mekot. Deadwoodin puvustukselle on omistettu omat sivut, joissa löytyy mielenkiintoisia faktoja pukujen suunnittelusta ja luomisesta.
Toinen hieno puoli sarjassa on tosiaan realistisuus. Korkea ikäraja on syystä, koska sarja ei kunnioita ketään, ensimmäisessä jaksossa tatpetaan ihminen viiden minuutin sisään, naisia hakataan ja lapsia tapetaan. Sivuilla on muuten omistettu ruumislaskuri sarjassa kuolleille ihmisille. Lisäksi ihmiset kiroilevat enemmän kuin ns. nykyteinit.
Jos tuon kaiken raakuuden taakse pystyy katsomaan, lopputuloksena on nerokkaasti kirjoitettu sarja, johon on pystytty sekoittamaan vanhoja lännen legendoja Wild Bill Hitchcockista Calamity Janeen. On myös kiehtovaa seurata, miten kullankaivajien lain ulkopuolella sijaitsevasta kylästä pikku hiljaa muodostuu yhteisö, johon väistämättä lakikin ja ulkomaailma ottaa otteensa.
Ehkä toinen hieno asia on nähdä kiroileivien ja toisiaan haukkuvien ihmisten tarkoitusten taakse. Kuka uskoisi, että alussa kaikkien vihaama kuspää onkin oikeasti ihan hyvä tyyppi. Tai jonkun haukkuminen onkin vain huolenpitoa?
Uskon että lähes kaikki ovat tätä sarjaa seuranneet, piti vain päästä itsekin hehkuttamaan. Ainoa huono puoli koko sarjassa on pakkomielle juoda viskiä tätä katsellessa. :)

Deadwoodin viralliset sivut kuvat googlesta

Mulla on soinu tässä viikon ajan joka aamu Lily Allen päässä. On se jännä

Myöhemmin lisää

Huomenta Suomi

Aamut ovat kamalia. Seuraavat asiat toimivat joka aamun pelastajina:

Tandem-muki. Lupaus tuoreesta aamukahvista ja kaksi korvaa.

Karvatöppöset. Paras joululahja itselleni ikinä.

Onnibambu varmistaa hyvän päivän.

Egyptiläinen lotustuoksu tuo mieleen lämmön ja auringon

Tietenkin tietokone on aina päällä kun olen kotona. Koneaddikti tunnustaa!
Kuvasta näkyy mielenkiintoinen ongelma: facebook ei näytä profiilikuvia. En käsitä miksi, tai miten ongelma korjattaisiin. Enkä tietenkään jaksa ottaa selvää mitä tehdä asialle.

Prince of Persia. HOT

Tänään oli perus koetta edeltävä päivä, eli en lukenut yhtään, mutta sain sentään yhden kouluprojektin valmiiksi. Onnibambu selkeästi lataa voimiaan loppuviikkoa varten! Olin nimittäin unohtanut myös avaimet kotiin, joten piti ressata edestakaisin vara-aivaimien toivossa. Ei se mitään, kolme päivää, ja sitten mä en tee yhtään mitään paitsi näen kavereita ja nukun paljon.

Tänään päällä oli Vero Modan musta neuletakki, Hemppamaukan valkoinen puuvillapaita ja Seppälän farkut sekä mekko. Puukoru on kanssa Seppälästä. Lisäksi korvissa killutti kirpparilta löydetyt korvikset. Huvittavaa näissä on se, että pari vuotta korvisten ostamisen jälkeen samanlaisia löytyi HM:ltä. Selkeästi olen trendisetteri! (Toinen esimerkki on mun vuosien takaiset keltaiset housut, joille kaikki nauroivat. Noh, katsokaapa kauppojen housuvärejä, naurattaako vielä? muhah!)

Projekteja viikonlopulle

Tässä on nyt jonki aikaa pölisty niitä näitä, ja voisi jo ihmitellä että 'mimmi kutsuu itseään nappisuutariksi, mutta tekeekö se oikeasti yhtään mitään'. Vastaus on kyllä. Olen mestari aloittamaan kaiken maailman projekteja, jotka jäävät yllättäen puolitiehen. Tässä on tämän hetkiset projektini:

Täydelliset verhot, joista tulikin vähemmän täydelliset. Alunperin tarkoitus oli maalata lentäviä variksia, mutta peräännyin ideasta sen synkkyyden takia. Sen sijaan aloitin yksi ilta maalaamaan puuta, josta tulikin vain päänsärkyä. Lopputulos mielyttää silmää, mutta siinä on pari pienen pientä ongelmaa:
- Kangas on luonnonpuuvillaa, vähän kellertävän luonnonvalkoista. Kuin kuseen kastettu, sanoisin jopa. Maali on mustaa, ja lopputuloksena tulee suht synkät verhot tarkoituksesta huolimatta
-Musta-valkoyhdistelmä on liiansynkkä, tähän pitäisi äkkiä saada väriä aikaiseksi. En vain keksi miten saisin kivasti listättyä jotain eloa.
-Maali,jonka ostin tiimarista 3,90 eurolla, on hintansa veroista. Se ei tartu, ei sitten millään. Jotta sävystä tulisi musta, sama veto pitää vetää about tuhat kertaa. Siis tämä projekti vie todella pitkän ajan.
Kaikesta narinasta huolimatta olen päättänyt, että saan ainakin yhden verhon valmiiksi. Haluan, haluan, haluan nähdä miltä lopputulos näyttää. Nimittäin runko on muuten onnistunut. Ehkä laitan tämän seinäverhoksi keittiöön. Mitä ikinä päätänkään, tämä verho ei tullut kalliiksi, sillä kangas maksoi vain 2,30 euroa metri ja kangasväri tosiaan vain nelisen euroa. (tämä haluanhaluanhaluan on salainen tekniikkani, jotan kutsun lempeästi Hemmotellun lapsen syndroomaksi. Käytän sitä usein ommellessani, koska muuten hutiloisin vain jotain pikaista)


Toinen tämän hetken suunnitelmista on kesämekko, jonka teen ystäväni vanhasta yöteepparista. Tarkoitus on tehä empireleikkaus, ja kolmioläpät(vaatetussanastoni tyssää tähän) tissien päälle. En ole ihan varma miten muuten toteutan yläosan. Punotut nauhaolkaimet, jotka yhdistyvät selästä kuulostaisi kiinnostavalta. Ne myös toisivat vähän tyylikkyyttä muuten tyttömäiseen mekkoon.
En ole myöskään ihan varma mihin sijoitan Mikin, sillä vasen puoli tuntuu oikealta ratkaisulta, mutta tuo Mikin käden paikka vähän arveluttaa. Joku voisi ottaa sen vinkkinä ;)
Tuo mallinukke on muuten täydellinen löytö kirpputorilta. Hintaa oli vaivaiset 50 euroa, ja se on aivan minun kokoani. Okei, rehelisyyden nimissä pitää tunnustaa, että alaosani on 'aavistuksen' isompi. Kiitos äidille tästä päärynävartalosta!


Itse en pääse tänä viikonloppuna ulos, mutta ei se mitään! Tässä vähän iltainspiraatiota eräästä photoshootista ystäväni kanssa. (oli muuten tosi ammattimaista, käytettiin esimerksiksi mun silityslautaa kameratukena) Paita, housut ja kengät on Seppälästä, liivi on monen vuoden takainen hankinta Hennes Mauritzilta. Diskobaskeri on Lontoosta

Muistakaahan sitten olla kiltisti!!

OU JES!

Ensimmäinen koe takana, viisi edessä. Kokeen jälkeen oli vaikea pidätellä hymyä, koska tästä pääsen varmasti läpi. Ihana tunne, josta pitää nauttia. Tämän onnen lisäksi sain kamerani takaisin. Lauantain pippaloiden täydellisestä asusta ei ole hyviä kuvia, joten nyt pitää vain luottaa sanaani.

Tämän päivän asu sen sijaan tuli kuvattua vessassa. Kämppäni on maalattu keltaisella maalilla, plus valoni on hämärähkö, joten vaatteiden yksityiskohdat jäävät autuaasti pimentoon. Siksi siis nyt koristaa kaakelit kuvan taustalla. Vaatetuksessa näkyy paluu perus harmaa-musta-yhdistelmään. Täydelliset harmaat housut ovat Vero Modan alemyynneistä. Rakastan näitä housuja yli kaiken. Trikoopoolo on Hennesistä ja kukkapaita JC:stä. Kaulakoru on muistaakseni Glitteristä. Alhaalla näkyy Matrixin color Smart shamppoo, jota ei vois suositella kenellekään. Tämä tuote on ylihinnoiteltu, ja hiukset jäävät semilikaisen oloiseksi. Toinen purkki on L'orealin Elvital Color Refresh hiusmaski, jota olen käyttänyt vain kerran. Tekee mitä lupaa.

Tänään aamulla löysin uuden ihanan artistin. Saksalainen Clueso tekee nykyään kaunista melodista poppia, vaikka alottikin ällö yoyoganstashit-räpillä. Tämä biisi on nimeltään Gewinner, ja voisin vannoa, että se sopii hyvin saksankielen opiskeluun. Tosin näin, kun ei osaa sanaakaan saksaa, pitää vain toivoa, ettei herra laula maailmanlopusta tai muusta kamalasta.Poitsu on aika herkullinsen näköinen, mikä tietenkin auttaa asiaa ;)

Valitettavasti tätä videota ei voi suoraan laittaa jakoon, joten on taas tyytyminen linkkiin. Lupaan, että kaikille fiilistelijöille kannattaa tsekata! EDIT: joku ihana oli lisännyt tämän juutuubiin,niin, että sain ton embed-mikälie-koodin otettua. Jee! Nauttikaatten nyt hyvästä musiikista :

womanpower!

Myöhästynyttä naistenpäivää! Tämä aamu kului jonkin näköisessä feminismiryppäässä. Aloitin selailemalla blogeja, joista yksi pomppasi silmille, fashioned fashioning fashions. Ensinäkin, näin tämä on ensimmäinen miehen kirjoittama trendiblogi, jonka olen nähnyt, toisenakin vaikuttaa hauskalta tyyppiltä. Blogin viimeisin postaus koski Lady Gagaa, ja tästä innostuneena mulla alkoi naistenpäivä.

Ensinä esittelyssä Lady GaGa, jonka kaikki radiota kuuntelevat varmasti tietävät:




Seuraavana vuorossa toinen power-mimmi, eli P!nk. Tuumiskelin, että mitä kävisi jos GaGa ja Pink kohtaisivat kadulla. Joko a) syntyisi vuosisadan kissatappelu, tai b) tytöt lähtisivät yhdessä baariin



Robyn. Kuka muistaa ysäriltä herttaisen blondin ruotsalaisen, joka lauloi siitä, miten pojat on niin ihkuja? Nyt neitokainen on yksi pojista ja rokkaa niin kovaa että tukka lähtee päästä! Biisi on coveri, mutta tää kuvailee hyvin mimmin uutta tyyliä



It's Crystal Snow, bitch


Vektorit kutsuvat jälleen, hyvää naistenpäivää, ja St. Patricks daytä! Itse menisin muuten varmaan juhlistamaan Patricia Mollyyn, mutta kokeet/flunssa pitää kotosalla :( ensi vuonna sitten!

Videot poimittu youtubesta, kiitos patentille avusta!

Eilen oli ystäväni syntymäpäivät, joihon olin teeman mukaisesti pukeutunut itämaainspiroidusti löysään puuvillapaitaan. Asustani tuli oikein loistava, harmiksi kamera vain jäi sitten matkanvarrelle, joten en voi havainnollistaa asua kuvilla. En ainakaan vielä, mutta yritän saada kamerani nopeasti takaisin.

Koeviikkoni lähestyessä lukeminen on yllättäen tullut suureen suosioon. Aloitin Ken Saro-Wiwan A Month and a Day- teoksen noin viikko sitten. Olen harvinaisen hidas lukija, joten olen vasta nyt päässyt 50-sivun merkin ohi. Voin kuitenkin suositella tätä kirjaa kaikille. En yleensä lue elämänkertakirjoja, tai mitään turhan vakavaa (nimimerkillä Sherlock Holmesia olen tässä vuoden päivät ahminut), mutta tämä kirja iski kyllä heti. Saro-Wiwan kirjotustyyli on rehellinen ja nopea, en voi sietää kun kirjoittajat jaarittelevat niitä näitä sivujen verran. Hän oli Ogoni-nimisen kansanoikeuksien puolestapuhuja, joten tässäkin kirjassa on paljon historiaa ja faktoja, miten Nigerian valtio kohteli kansaansa ja luontoaan väärin. Toisinsanoen tässä kirjassa on paljon mielenkiintoista ja koskettavaa luettavaa

Tosiaan muukin lukeminen on vienyt paljon aikaani. Tällä viikolla olisi matikan ja epäorgaanisen kemian tentit, joista pitäisi päästä kunnialla läpi. Vaikka musiikki häirtitsee harvinaisen lyhyttä keskittymiskykyäni jo valmiiksi, kotona pitää olla kokoajan jotain ääntä. Kirjastoon en nyt pääse, sillä flunssani päätti jatkua viikon tauon jälkeen. Tarpeeksi rauhallista musiikkia(ja silti niin hyvää!) on Kings of Convenience. Tämä bändi soi silloin, kun luin kirjoituksiin, koulun pääsykokeisiin ja nyt tentteihin. Muutenkin bändin herrat, Erlen Oye ja Eirik Glambek Boe, ovat päässet monille matkoille ja iltoihin luomaan tunnelmaa. Yritäppä muuten sanoa noi nimet monta kertaa putkeen nauramatta :D

Tällä hetkellä kaiuttimissa kuuluu Röllin parhaimmat biisit. Ei muuta voi sanoa, kuin että Allu Tuppurainen on nero. Piti etsiä Röllistä joku hyvä video, mutta löytyi aika hauska versio Robotti Ruttusesta: http://www.youtube.com/watch?v=b6-5UZHXWwY&feature=related . En osaakaan laittaa tänne youtube videoita, joten on pakko tyytyä linkkiin. Tosta muuten pääsee helposti katsomaan jotain muitakin nerokkaita videoita, kuten Maija Mehiläisen ja Tohtorisykerön alkumusiikin. Siitä on kyllä aika kauan, kun noita on viimeksi kuullut :D


Kirjan kansikuvasta kiitos amazonille
Komistukset Erlen ja Eirik löytyi musiOMH:ista
Rölli napattu Ylen Elävästä Arkistosta

Tänään oli tarkoitus ottaa asukuva heti aamulla, kun olen kaikkein freeseimmilläni. Toisin kävi, tuli leikittyä kameramiestä vasta myöhään illalla, kun pääsin pitkän päivän jälkeen kotiin. Kuvassa värit kyllä eivät pääse ollenkaan etuuksiinsa, mutta saa vähän ideaa mitä tänään oli päällä.
Kävin muuten tavoistani poiketen vaatekaupoissa(yritän pitää ostolakkoa yllä), ja piti todeta että oli kyllä viimeinen virhe lähteä! Liikaa kaikkea kivaa, nyt päässä kaikuu vain 'osta, osta, osta'. Urgh, lama loppuu kohta, kun tällä tytöllä on tilipäivä!


Yleensä käytän suomalaisten maastovärejä, eli mustaa ja harmaata. Tänään tuli stoppi, ja laitoin pirteää sinistä ja vaaleanpunaista. Selkeästi vaatetus vaikuttaa mielialaan (tai toiste päin), sillä tänään olin harvinaisen pirteällä tuulella. Uusi rakkauteni, värikäs huivi, on Seppälästä. Käytän sitä todella usein, sillä se tuo vähän väriä muuten yleensä sykkään asuuni. Teeppari on kanssa seppälästä, ostinkohan sen vuosi sitten. Neuletakki on Vero Modasta, kuuluu osastoon Hyvin käytetty. Farkut kanssa Vero Modasta, hankin joulun alennuksista. Ehdottomasti ovat suosikkihousuni tällä hetkellä. Saappaat ovat Din Skon alehyllyltä. Niissä on hieno kasarihenkäys-mokkaraidat sivussa ja mielenkiintoiset (ei välttämättä sillä hyvällä tavalla) vaaleat pohjat. Aika jännän näköistä, näihin saappaisiin on aikamoinen viha-rakkaussuhde.

Otin ihan erikseen kuvaa korviksistani. Ostin nämä uuden vuoden aikoihin Barcelonasta ug-second hand liikkeestä. Olivat tosin aivan käyttämättömät. En ole aikaisemmin pistänyt näitä, sillä jotenkin teknosudenkorennot eivät ole aikaisemmin sopineet mihinkään vaatteeseeni. Tämän huivin kanssa tosin korvikset toimivat kuin unelmat, joten nyt niitä pääsee vihdoinkin kunnolla käyttämään!


Selkeästi karkinmakeaan pukeutumiseeni vaikuttaa tällä hetkellä Lily Allenin uusin cd It's Not Me, It Is You. Ensi ihastuksen jälkeen suurin osa kappaleista on karsiutunut playlistiltäni pois, mutta sinkku The Fear ja ihana Chinese tulee luultavasti soimaan pidemmänkin aikaa. Purkkapoppi toimii aina hyvin, varsinkin jos siinä on sanomaa. Uskoisin että biisi nimeltään Fuck You tuo kaikille mieleen jonkun ihmisen tai tilanteen missä biisin olisi voinut soittaa.
Lilyn aikaisempi levy, Alright, Still, myi 2,5 miljoonaa kappaletta, ja uskoisin tämän levyn pääsemään ainakin lähes yhtä hyviin myyntilukemiin. Biiseihin on laitettu enemmän tämän päivän soundia, mutta ne kuulostavat kyllä vielä aivan Lilyltä. Sanoisin että neiti on kasvanut hieman ja sen huomaa. Sillee positiivisesti niiku! :)

Uudet tuulet puhaltaa

Hellurei ja hellät tunteet! Seurattuani jonkin aikaa paria erinomaista blogia( patented, ja nelliinan vaatehuone), totesin, että minäkin haluan! Aloitin vähän vakavammalla osastolla, opiskeluihini liittyen ympäristöä koskevalla blogilla (world 404). Pian törmäsin seinään, koska ah niin ihana pinnallisuus, pääsi valloilleen. Jotenkin world 404 otsikon alle ei voi kirjoittaa, mitä söpöä laitoin päälle. pidemmittä puheitta, tervetuloa!

Diskopipon ostin Lontoosta uutena vuotena. Kannattaa käydä Camdenista katsomassa, siellä löytyy vaikka mitä ihanaa! Kuten päällä oleva mekkoni. Tää on aika lyhyt, ja alla oleva valkoinen alusmekko tuli mukana. Alusmekon reunassa on röuhelöä, mikä mukavasti levittää muutenkin säkkimäistä mekkoa.

Tänään oli joka-aamuinen vaatekriisi, mutta sain silti jotain söpöä aikaiseksi. HM:n kesämekko toimii myös talvella, mustat sukkikset vain alle (Seppälä). Tosta kuosista tulee auttamatta mieleen piknik-liina, mikä mukavasti muistuttaa kesästä. Mekon yläosa on avonainen, joten yleensä laitan jonkun neuleen tai teepparin sen päälle. Musta teeppari on kanssa henkkamaukalta ja neuletakki tarttui mukaan Lontoosta (samalla reissulla olin ostanut ekassa kuvassa näkyvän pipan). Lopputulos oli niin tyttömäistä, että laitoin tukankin vain puoliksi auki. Kutrit heilumaan! Tähän asuun olisi mennyt hyvin puiset helmet, mutta aika loppui kesken.

Katsoin toissapäivänä elokuvan nimeltään Little Miss Sunshine. Valehtelematta voin sanoa, että kyseessä oli yksi parhaimmista näkemistäni elokuvista. Kyseessä on roadtrip elokuva, jossa hajonnut perhe yrittää puhaltaa samaan hiileen. Kuulostaa kliseiseltä, mutta tässä elokuvassa juoni toimii. Henkilöhahmot ovat uskottavia, sillä näyttelijät suoriutuvat loistavasti (Alan Arkin voitti oscarin sivuroolistaan, kärttyisenä isoisänä) sekä käsikirjoitus oli nerokkaasti kirjoitettu (alkuperäiskäsikijoitus pokasi toisen oscarin). Musiikki elokuvassa on upeaa, varsinkin matkan alussa soiva Sufjan Stevensin Chicago. Eikä tarvitse pelästyä, musiikeista soitetaan vain instrumentaaliosioita. Itse ainakin inhoan elokuvia, joissa kailotetaan 'syvällisiä' sanoituksia. Kyllä, tajuan että joku henkilö on surullinen, kun voivoi tyttöystävä jätti, en tarvitse Keania taustalle laulamaan miten kaikki kusee. Nerokas elokuva, suosittelen lämpimästi
Kuva lainattu täältä