perjantai 1. toukokuuta 2009

Samalla kun kansa juhlii keskustassa vappua, minä yritän selvitä edellisestä illasta kotona. Kohta olisi tarkoitus mennä pikniköimään kaivariin. Ihanaa mennä kerrankin keskellä päivää keskustaan, viime kerrasta onkin aikaa!

Krapulalääkkeeksi määräsin itselleni leffaputken. Ensin katsoin Brittiläisen Rock'n'Rolla- nimisen pätkän ja nyt pyörii Etelä-Korealainen The Good The Bad and The Weird.

Rock'n'Rolla on gänsterielokuva, joka yrittää yllättää katsojan kaiken maailman juonenkäänteillä, luoda jännitystä Paha poika-aseenteella ja olla voi niin inhorealistinen. Täytyy sanoa että pätkä oli todella tyylikkästi tehty, ja varmasti iskee gänstäleffan katsojille. Mun teki mieli vaan taputtaa henkilöitä päähän ja sanoa 'voi voi kyllä se siitä', koska kaikki leffan henkilöt yrittää olla niiiin koviksia. Oikeastaan mulla leffan kattominen jäi loppujen lopuksi miesten perään kuolaamiseen. Annan esimerkin:

Leffan tuottajat olivat muuten varmaan tajunneet mikä tässä leffassa naisia viehättää, joten tätä kroppaa pääsee tuijottelemaan useampaa otteeseen. Uulalaa ja kiitos markkinointi!
Oikeasti tämä leffa oli ihan hyvä, kantsii sekata joskus!

The Good The Bad and The Weird on loppujen lopuksi todella samanlainen pätkä kuin edellinen. Siinä kolme henkilöä, pikkurikollinen, gänsteri ja palkkionmetsästäjä juoksee toistensa perään yrittäen saada haltuunsa aarrekartan ja lopulta päästä ensimmäisenä aarteen luo. En ole hirveästi katsonut korealaisia elokuvia, mutta uskoisin että tähän on laitettu suhteessa todella paljon rahaa; ainoa, mikä erottaa leffan hollywoodmassasta, on kieli. Tietenkin elokuvassa on paljon kulttuurillisia viittauksia, mutta tyyliltään leffa on todella länsimainen. Toinen samanlainen piirre on myös naissilmien ruokkiminen. Puolialastomia miehiä nähdään ehkä kerran, mutta ei se haittaa. Tässä teille, tytöt!

Erityisesti leffan musa pitää mainita ihan näin erikseen. Musa tässä pätkässä on älyttömän hyvää, rupean aina jammailemaan samalla kun kattelen tätä leffaa.

Oikeastaan molempien leffojen heikkous on amerikkalaisten kopiointi. Jos rock'n'rollsta ottaisi brittimurteen pois, se olisi suoraan kuin jenkeistä. Tosin huvittava vertaus meidän lännenkansaan on GBW:ssä, palkkionmetsästäjä on kopioitu sankarilänkkärileffoista, ns. hyvis on peruskorealainen pulliainen ja melkein mielipuoli pahis on suoraan lännestä mustan puvuntakkinsa kanssa. Jos näistä kahdesta pitäisi valita, kannattaa ehdottomasti kattoa The Good, The Bad and The Weird. Rock'n'Rolla on ehkä paremmin sunnuntai-illan koomakamaa, kun taas GBW on enemmän lauantain prime timeä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti